Goodbye Lounatuuli!

14. Testipäivä

Tänään päättyi lyhyt, mutta melko intensiivinen suhteemme. Lounatuulen oli aika lähteä uuden polkijan matkaan uusille reiteille. Hyvin meillä yhteistyö sujui. Tosin oma ajo- ja testaamisinto vähän laantui alun yli-innon jälkeen. Ehkä syynä enemmän kaikenlaiset muut jutut ja menot ja tapahtumat, jotka eivät sopineet yhteen päivittäisen fillaroinnin kanssa.

Työmatka aamulla oli normaali reilut 12 km.

Päivällä oli käynti kaupungilla. Sen tein työvaatteissa ja citylookissa. 

 

Taas vahvistui käsitykseni ei-pyöräilijäystävällisestä Hämeenlinnasta. Menomatkalla ajoin kaksi kertaa umpikujaan. Opastusta saisi kyllä olla pyöräteillä paremmin, myös tietöiden katkaisella reiteillä. Pääsin perille ja takaisin ajaetta osasin kiertää esteet. 8 kilometriä plakkariin. Kaupunkiajossa keskinopeus jää 15-16 km/h, sillä niin paljon tulee stoppeja ja etenkin ne muut huimapäiset kypärättömät pyöräilijät hirvittää.

Loma on tulollaan ihan jo nurkan takana. Oma 7 vaihteinen fillari saa olla lomafillarointien kaveri. En ole vaihtamassa sähköisempään, vaikka tosi positiiviset fiilikset sähkäavusta on testiajossa tullutkin. Tämä blogi on nyt viittä vaille valmis. Vielä jonkinlaisen loppuyhteenvedon kirjaan lähipäivinä. 

Lounatuulelle toivotan hyvää kesää ja paljon ajokilometrejä seuraavien ajajien kanssa.

Valmistautuminen vaihtoon

Ennen vikaa testi päivää

Saatiin sovittua seuraavan ajajan kanssa treffit pyörän luovuttamiseen maanantaille. Hyvä niin, kaikki  määräaikainen loppuu aikanaan. Projektit vaan ovat sellaisia, ne alkaa ja loppuu. ja sitten seuraavaan juttuun käsiksi.

Sunnuntaina tein pientä testiajoa. Tai piti tehdä. Akku oli purkautunut ihan tyhjäksi. Huomasin vasta, kun olin virittänyt pyörän ajokuntoon. Mysteeriksi jäi, mistä moinen johtuu, sillä edellisen ajon jäljiltä akku oli enemmän kuin puoliksi täysi. Edellinen ajo oli tosin kolme päivää sitten ja se päättyi sateeseen. Siltikin hämmästyttää, purkautuuko akku ihan normaalisti itsekseen pöydällä loikoillessa.

Huomenna viimeinen ajo kotoa töihin. Pitää sopia kyyti kotimatkalle työpäivän päätteeksi.

Sujui, vaikka ei oikein huvittanut

13. Testipäivä

Aamulla huokaisin sähköavulla ihanuutta, kun ei ihan kamalasti huvittanut polkea. Hyvin sujui siis. Kotimatkalla oli päivän sateesta märät tiet ja osan matkaa ripeksi vettä hiljalleen. Normireitti ja peruskilometrit 25 km kasassa.

Pientä säätöä seuraavan testiajajan sopimisen kanssa. Kaksi eri ilmoitusta eri henkilöiltä ja kaksi eri seuraavan ajajan nimeä huvitti. No, ainahan voi toinen ottaa sen toisen tarakalle. Jos on sama suunta ja matka!

Peruspäivä

12. Testipäivä

Lomapäivän ja Evon retkipäivän vuoksi pari ajopäivää jäi väliin. Normaali sujuva ajopäivä töihin ja takaisin. Pieni kauhunhetkiä aamulla oli ison alamäen jälkeen, kun kengännauha kietoutui polkimen tolpan ympäri.

Saldo 25 km. Keskinopeus aina 22-24 tuntivauhdin haarukassa.

Silkkaa rutiinia

11. Testipäivä

Ajamisesta sähköavusteisesti töihin ja takaisin kotiin on tullut jo ihan rutiinia. Saa nähdä mikä päivä alkaa tympimään. Tänään auringossa töihin ja iltapäivällä kotiin. Ei ongelmia, eikä erityisiä kiksejä. Ilmojen viilettyä ja koululaisten kesälomien aletta työmatkareittini on hiljainen. Yksin saa ajella. On ollu aika tuulista ja siinä sähköapu on mukava.

Tänään siis aamulla kohti Hämeenlinnaa:

 

Ja iltapäivällä yhtä reippaasti kotiin:

Saa nähdä tuleeko huomenna luvattu myrsky? Sadesäällä hyppää poloseen.

Helteet ohi, mutta ajokeli on loistava

10. Testipäivä

Lämpötilan tipahtaminen 10 asteella viimeviikon hellelukemista sopii hyvin työmatkafillarointiin. Tärkeintä on, että poutainen sää jatkuu. Aamulla takki oli tarpeen ja samoin kämmekkäät. Töihin tulo oli mukavaa pää kuivana.

Ajojen suurin ero aikaisempiin päiviin oli pikkumuurahaisten poissaolo liikenteestä. Lauantaina alkoi koululaisten kesäloma ja se näkyi hiljaisina pyöräteitä etenkin Miemalassa. Edellisillä viikoilla alakoululaisten laumat seikkailivat sekä samaan suuntaan että vastaantulevana liikenteenä. Kilikello on ollut tarpeellinen laite, sillä on hyvin saanut poukkoilevat lapset ja isommatkin teinit järjestykseen. Onkin ollut hienoa huomata, kuinka kellonkilahdus vaikuttaa ja saa pikkupyöräilijät heti oikeaan ajoreunaan. Liikennesäännöt ovat selvästi heillä hallussa.

Tänään normireitti mennen tullen ja 24 km ajoa. Hyvä minä!

Hyvä päätös toiselle testiviikolle

9. testipäivä

Helteinen perjantai oli hyvä päätös toiselle testiviikolle. Sekä aamun että iltapäivän työmatka sujui hyvin ja vauhdikkaasti. Lounatuulen kanssa yhteistyö sujuu mallikkaasti, kun akku on ladattuna.

Teknisiä ongelmia ei ole ollu vieläkään. Renkaiden pumppaus kovemmiksi on käynyt mielessä. Pitää tehdä ensi viikolla.

Tälle viikolle kertyi työmatkafillarointia noin 140 km. Tavoite siis täyttyi ja vähän ylittyikin. Yhtään työmatkaa en tehnyt autolla, vaikka parina päivänä oli aikaisia aamupalavereita. Siitä onnittelen itseäni. Nyt voin hyvällä omalla tunnolla viettää viikonloppua ylppäreissä ja puutarhahommissa. Fillarointi jatkuu ehkä vasta maanantaina.

Polkemisen sietämätön keveys

8. testipäivä

Tänään oli perushyvä työmatka-ajo aamulla ja iltapäivällä. 12 km molempiin suuntiin meni sujuvasti ja noin 23 km/tunnissa keskinopeudella. Satulaan nousin aamulla normaalia aiemmin, että ehdin raikastua ja vaihtaa vaatteet ennen aamun koulutuspäällikköpalaveria. 

Aamulla Rastilan kohdalla joku mies polkaisi ohi, heti heräsi vinttikoiran vaistot ja polkasin perään. Roikuin varsin sujuvasti kannassa kunnes reittimme erkanivat. Mahtoi harmittaa. Isossa alamäessä totesin, että mulla oli meistä kahdesta rullaavampi pyörä. Tulihan sekin ominaisuus Lounatuulesta testattua.

Päivällä oli käynti kaupungilla. Siitä tuli uusi kaupunkiajon ajokokemus ja 7 km lisää päivälle. Kaupungissa osasin ajaa hiljaa tai oli pakkokin. Hyvin sujui ja sähkö auttoi eteenpäin myös mekko päällä ja korkkarit jalassa.

Lähtöselvitys vie aina oman aikansa: akun lukitus paikalleen ja päälle, molemmat lukot auki, avaimet satulakukkaroon, kypärä päähän, aps päälle, puhelin reppuun, ketjulukko ja reppu tarakalle, tavaraverkko päälle.

On muuten tosi kätevä tuo motoristilta lainattu tavaraverkko, ei hypi reppu eikä sen alla oleva ketjulukko. Parempi kuin perinteinen fillarintarakan mustekala.

Aina ei hymyilytä

7. testipäivä

Aamulla ajattelin, että tälle päivälle ei taida tulla mitään muuta raportoitavaa kuin "normi reissu töihin ja takasin". Toisin kävi. Tänään kului kaloreita enemmän kuin viikkoon. En tosin mitannut, mutta tunnen kropassa. Kotipihalle saapui totinen fillaristi.

Alitajunta taisi töissä aavistaa, ettei kotimatka mene ihan kevyesti, kun sanoin töissä, ettei oikein huvita lähteä polkemaan. Eipä ollut vaihtoehtoa. Hups, heti liikkeelle lähdettyä huomasin, että akkua oli jäljellä vain pykälä, eikä mitään hajua, mitä se tarkoittaa käytettävän sähköavulla määrässä.

Jäi parina iltana akku lataamatta tai oikeastaan testasin, mihin akku riittää. Enkä ajatellut loppuun asti eli eihän matkalla voi ladata. Ei töissäkään, jos laturi on kotona. Yhden pykälän vuoksi iski paniikki, että mitä jos virta loppuu kokonaan ennen kotimatkan isoa mäkeä.

Sitten säästin akkua ja käytin enemmän omaa lihasvoimaa. Kolme vaihdetta tuntui tuskaisen vähältä. Kaipasin jo hetken omaa 7-vaihteista pyörääni. Akku riitti isoon mäkeen ja lopulta vähän käyttäen kotiin asti. Enkä nyt tiedä, minkä verran olisi vielä riittänyt. Laitoin latautumaan pikaisesti.

Miksi sitten akku kului nopeammin kuin olin arvellut? No syy löytyy tämän aamun työmatkasta. Kohta kotoa lähdettyäni näin edessä vähän kauempana työkaverin polkemassa. Päätin pysyä kannoilla, onneksi en sentään yrittänyt tavoittaa. Kyseessä oli nimittäin noin puolta nuorempi, liikunnallinen mies. Miten edes sähköavusteinen pyörä voi saada 55+ mummon ajattelemaan, että pysyy 30-kymppisen miehen kannassa. Varmaan tämä helle sumensi aivot, vaikka nyt tämä ilmavampi kypärä käytössä.

Käytin siis aamulla sähköapua normaalia aamua enemmän.

Päivän ajomatkojen hyvä juttu oli se, että sain repun pois selästä. Sain motoristilta lainaksi tavaraverkon ja sillä repun kätevästi ja napakasti tarakalle kiinni.

Huomenna luvassa ajoa myös Hämeenlinnan keskustassa.

Vaatteiden ja kypärän kevennys

6. testipäivä

Nyt on helle. Kaivoin kaapista vanhan kypärän ja trikoiden tilalle shortsihameen. Kypärä oli ilmavampi kuin uudempi vihreä, eikä pää ollut aamulla märkä töihin poljettua. Hyvä niin, nyt mennään sitten tällä sinisellä eteenpäin nämä hellepäivät.

Kotimatkalla muutin taas reittiä. Pieni lisä kilometreihin ja vähän toiset maisemat. Ja pari sekoilua pyöräteiden kanssa. Ne on osin ihan liian huonosti opastettuja sen suhteen, mihin suuntaan johtavat, missä risteyksessä pitää tajuta vaihtaa tien alta toiselle puolelle jne. 

Mielenkiintoinen havainto: teillä, joita on ajanut vain autolla, on fillarin selkään hypätessä ihan uusia ja yllättäviä ylämäkiä. Onneksi sähköavulla ne rullaa yhtä hyvin kuin tasamaalla. Lisäksi tänään oli vastatuulta, eikä haitannut poljinten pyöritystä yhtään. Tulee itselle mielikuva hyvästä kunnosta ja nuoruudesta. Ei paha ja hyvin nollasi työpäivän ikävät ja turhauttavat tilanteet. Tasainen rullaus tässä sähköavusteisessa ajossa on kyllä parasta.

Kotimatka oli suurelta osin vanhan kolmostien reunaa, paljon autoja kumpaankin suuntaan. Kumma, kuinka liki monen auton pitää ajaa, vaikka tilaa olisi väistämiselle. Silti kanssapyöräiljät ovat vaarallisempia, poukkoavat pyöräteillä miten sattuu. Taas pääsin ohittamaan monta pyöräilijää. Siitä nautin ja otan takaisin kaikki edellisten vuosien ohitukset. Siis kun muut ovat ohittaneet minut.

Valitsin tämän reitin sen selkeyden vuoksi, sillä halusin testata keskinopeutta. En saa sitä 24 km/h korkeammalle näillä kolmella vaihteella. Pakko tämä myöntää. Kaipaan lisää isoja vaihteita. Huippunopeus lähentelee hetkittäin 40 km/h.

Huomiseksi pitää etsiä mustekala, että saan repun selästä tarakalle. Hikoilun minimointia on nyt tämä minun meno. Työmatka-ajoa ajatellen yksi paremmin suunniteltava asia on työvaatteet ja -kengät. Miten ne kulkee sujuvasti töihin?

Akun irrotus ja kolmen lukon kanssa pelaaminen on jo rutiinia. Kiinnityksen jälkeen akku pitää laittaa päälle. Nappula on satulan alla. Pyörässä oleva satulanaluskukkaro on tosi kätevä avaimille ja puhelimelle. Puhelimessa pidän joka ajolla SportDiarya päällä mittaamassa matkaa ja nopeutta. Silti nopeusmittari ohjaustangossa olisi mukavampi.

Seuraavissa kuvissa on akun latausasteen näyttö sekä akusta että ohjaustangon säätimestä. Tai mikähän sen oikea nimi onkaan? Akusta kului päivän noin 30 km ajossa yksi pykälä. Sama kjoka päivä, vaikka säöhköavun käyttö vähän vaihtelee.

 Ja vielä kuva akusta suhteessa 1/2 litran juomapulloon.

Aika iso käsiveska esim. kaupungilla asioidessa, joten ehkä lyhyeksi ajaksi uskaltaa jättää pyörään kiinni. Torstaina asiointi- ja kaupunkiajoa tiedossa, huomenna normipäivä! Sade- ja ukkoskuuroja luvassa.

Hellettä luvassa tälle viikolle

5. testipäivä

Uusi viikko alkoi aurinkoisessa säässä. Tavoitteena on vähintään125 km työmatka-ajoa. Pitäisi ylittyä, sillä myös vähän pidempi kotimatkan ajoreitti on mielessä joillekin päiville. Viikolle on luvattu aurinkoista ja jopa helteistä säätä. Sopii iltapäiviin hyvin. Kummasti tämä on tuonut motivaatiota tähän loppulukuvuoden kiireisiin ja kesälomanodotukseen.

Kypärä menee ehkä vaihtoon, kun nykyinen on liian umpinainen. Ei oikein toimi se, että on valinnut kypärän värin mukaan. Ilmastointia pitäisi olla enemmän. Tämä on jokaisen päivän suurin tuska.

Sykemittarin patteri on vieläkin vaihdattamatta, joten syketasot eivät ole tiedossa. Aika kevyttä meno on kyllä ollut sähköavusteisesti. Tosin toimii tämä hyvin liikkumisen motivaattorina minulle, kun liikkuminen on lisääntynyt viikossa noin 80%.

Kotimatkalla testasin Harvialan kautta menevän reitin. Siellä on pyörätietä koko matkan. Kaikki teiden alitukset ja muut pimeät paikat jännittää eli enemmän pelottaa muut pyöräilijät kuin autoilijat. Reitti oli 3,5 km pidempi ja vaikka pyörätietä oli koko matkan, niin en tykännyt yhtäpaljon kuin normireitistä.

Teiden alituksia oli monta ja pimeitä risteyksiä, joissa sai varoa muiden pyöräilijöiden tupsahtelua eteen. Ohitettavia oli noin tusina. Kyllä, nautin toisten pyöräilijöiden ohittamisesta, sillä niin monta vuotta olen ollut se, joka aina ohitetaan. Harvialantiellä oli vastatuuli, siinä nautin sähköavusta, kun mietin kuinka ajoasentokin muuttuisi normipyörällä kitkuttaessa ihan toisenlaiseksi.

Yksi läheltä piti tilanne oli Turengin taajaman alussa. Pihatieltä tupsahti pakettiauto eteen ja kun koukkasin sen perän takaa, niin edessä olikin toinen pyöräilijä. Äkkijarrutuksilla selvittiin ilman nokkakolaria. Huomaan, että ruosteenpoisto talvenjälkeen ajamisesta on edelleen menossa.

Niin, tämä minun testipyörä on 3-vaihteinen Helkaman Lounatuuli. Ajoasento on hyvä, pyörä on vakaa ja ajoasento hyvä. Ei väsy selkä eikä puudu kädet, kuten omassa pyörässäni joskus käy.

Hämeen Sanomat uutisoi

Vapaa viikonloppu

Tänään oli aamukahvin kanssa mukava lukea paikallisesta lehdestä sähköpyöräkokeilusta ja yksi meistä ensimmäisistä testaajista oli haastateltu ja kuvattu lehteen.

Oma viikonloppu kului ilman pyöräilyä, sillä puutarha huusi hoitamista.Huomenna taas pyörällä töihin. On luvattu hienoja kesäisiä säitä alkavaan viikkoon!

Korvaava suoritus illalla

4. testipäivä

Tänään oli työmatkapyöräilyn rokulipäivä. Syynä ylimääräinen meno sekä aamusta että iltapäivästä. Tosin pyörällä olisi tullut testattua taajama-ajo sekä Turengissa että Hämeenlinnan keskustassa. Koska pyörässä ei ole koria, piti turvautua autoon. Huono selitys? Ehkä?

Työmatkapolkemisenrokulista  johtuen kotiin palattua vaihdoin miltei heti ajovaatteet päälle, otin juomapullon mukaan ja lähdin baanalle. Reitti Janakkalan kirkko – Miemala ja takaisin samaa reittiä, yhteensä 20 km.

Enpä muista, koska olisin työviikon päälle lähtenyt fillaroimaan ihan vaan huvikseni. En ainakaan 10 -15 vuoteen. Sujuvaa menoa. Ainoa haitta yhdellä suoralla väärää kaistaa vastaan tuleva keltaisten kirvojen armeija. Vaatteet kirvoja täynnä hetken aikaa. Ja suu.

Puolivälissä U-käännös tarkoitti heti käännöksen jälkeen 1,5 km ylämäkeen polkemista. Tuskin olisi tullut tämä reittivaihtoehto mieleen ilman sähköapua. Nyt uukkarin syynä oli se, että loppumatka olisi ollut a) samaa reittiä kuin normi työmatka ja b) koko lenkistä olisi tullut liian lyhyt, kun tavoite oli päästä kutakuinkin samaan kuin päivän työmatkoilla.

Sähkön määrän säätely on helppoa vasemman käden ohjaustaulusta. + lisää ja - vähemmän. Valot näyttävät akun latausasteen. Kuvassa akku ei ole päällä. Olen ladannut akkua melkein joka päivän jälkeen, vaikka siitä on mennyt noin 1/4 päivän ajoihin. Torstain ja perjantain noin 50 km menin samalla latauksella ja silloin akun lataus ehti pudota noin puoliväliin.

Paistetta ja pisaroita

3. testipäivä

Torstaina oli aamulla aurinkoa ja poutaa, mutta iltapäivällä sadetta. Aamulla tulin liian kovaa, kun pää oli hiestä märkä työpaikan pihalla. Kypärän pitäisi olla paremmin ilmastoitu. Taitaa mennä kypärä vaihtoon, vaikka väri onkin napakymppi.

Kotona laitoin aamulla käyntiin puhelimesta SportDiaryn ja iPadista SportsTrakkerin – matkan pituudessa eroa oli yli 300 m. SportDiary on kuitenkin toimivampi, koska se erottele liikkumiseen käytetyn ja kokonaisajan. Huomaan, että olen ilmeisen tekniikkaorientoitunut. 

Keskinopeu on vaihdellut 22 - 24 km/h. Maksiminopeus on yli 35 km/h. Sitähän pitää kohta himmailla työmatkareitin 40 km/h alueilla :).

Ajaminen on kyllä jo sujuvaa. Aamulla heräsin tavallista aiemmin ja mietin, joko voisi polkaista töihin. Aamun ajomatkalla suunnittelin ekstra-pyöräilyä viikonlopuksi. Mietin myös, että pitäisi vaihtaa sykevyöhön patteri, että saisi sen käyttöön, kun aktiivisuusranneke ei toimi pyörällä ajamisessa aktiivisuuden mittarina ilman sitä. Ranneke perustuu käden liikkeeseen ja sitä ei pyöräillessä tule. 

Iltapäivän satoi vettä ja kotimatka sujui pienessä sateessa. Sade ei pyörän toimivuutta saati menoa haitannut, päinvastoin hien sijasta kosteus oli raikasta. Sadeajon jälkeisiä fiiliksiä oli pakko jakaa myös Facebookissa.

Innolla töihin ja vauhdilla kotiin

2. testipäivä

Ensimmäinen kokonainen ajopäivä eli aamulla töihin ja iltapäivällä kotiin, matkaa kertyi noin 25 km.

Innostuin haastamaan itseäni ja ajamaan mahdollisimman kovaa. Vaikeaa oli himmailla aamulla, vaikka pitäisi päästä suihkunraikkaana töihin. Kotiin voi onneksi tulla hikipäässä ja omia rajoja testaten. Hienoa sähköavusteisessa ajamisessa on sama tahti tasamaalla ja ylämäissä – tämä ihan parasta tässä että mäet tasoittuu. Voi keskittyä maisemiin ja etenemiseen, ei seuraavan ylämäen miettimiseen. 

Takapuoli on hellänä, kun eilinen oli kevään eka pyöräily. Oma pyörä ollut vielä talvisäilössä ja mitenköhän siihen viitsii palata tämän jälkeen? Matkaan menee nyt noin 30% vähemmän aikaa eli aikaisemmin omalla pyörällä noin  45 min --> 30 min töihin ja kotimatka noin 25 min.

Päivän päällimmäiset huomiot:

• Toimiva aps- pitää saada käyttöön, kun nyt SportDiarystä tiedot eivät siirry heiaheiaan, syy? 
• Selkä hikoaa repusta, kori olisi ehdottomasti tarpeen. 
• Vaihteita saisi olla enemmän eli sillä nyt tulee vauhdille raja vastaan, kun vain 3 vaihdetta.
• Akusta kului yksi pykälä päivän työmatkoihin, silti laitoin lataukseen yöksi.
• Kolmen avaimen systeemi (akku, pyörän lukko ja ketjulukko) sekä akun ottaminen mukaan ajon alussa ja jälkeen vie aikaa
• Työpaikan pihalla on aina joukko kiinnostuneita ja kateellisiakin paikalla. 
• Lisää testaajia on HAMKista helppo saada, sillä monia kiinnostaa sähköavusteisen polkemisen kokeilu.

Ylemmässä kuvassa on akku, jonka paikka pyörässä on tarakan alla (alempi kuva). Paikalleen laittaminen ja poisottaminen on helppoa. Onhan se melkoinen mötikkä kantaa mukana.