maanantai 20. kesäkuuta 2016

Goodbye Lounatuuli!

14. Testipäivä


Tänään päättyi lyhyt, mutta melko intensiivinen suhteemme. Lounatuulen oli aika lähteä uuden polkijan matkaan uusille reiteille. Hyvin meillä yhteistyö sujui. Tosin oma ajo- ja testaamisinto vähän laantui alun yli-innon jälkeen. Ehkä syynä enemmän kaikenlaiset muut jutut ja menot ja tapahtumat, jotka eivät sopineet yhteen päivittäisen fillaroinnin kanssa.

Työmatka aamulla oli normaali reilut 12 km.

Päivällä oli käynti kaupungilla. Sen tein työvaatteissa ja citylookissa. 
 

Taas vahvistui käsitykseni ei-pyöräilijäystävällisestä Hämeenlinnasta. Menomatkalla ajoin kaksi kertaa umpikujaan. Opastusta saisi kyllä olla pyöräteillä paremmin, myös tietöiden katkaisella reiteillä. Pääsin perille ja takaisin ajaetta osasin kiertää esteet. 8 kilometriä plakkariin. Kaupunkiajossa keskinopeus jää 15-16 km/h, sillä niin paljon tulee stoppeja ja etenkin ne muut huimapäiset kypärättömät pyöräilijät hirvittää.

Loma on tulollaan ihan jo nurkan takana. Oma 7 vaihteinen fillari saa olla lomafillarointien kaveri. En ole vaihtamassa sähköisempään, vaikka tosi positiiviset fiilikset sähkäavusta on testiajossa tullutkin. Tämä blogi on nyt viittä vaille valmis. Vielä jonkinlaisen loppuyhteenvedon kirjaan lähipäivinä. 

Lounatuulelle toivotan hyvää kesää ja paljon ajokilometrejä seuraavien ajajien kanssa.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Valmistautuminen vaihtoon

Ennen vikaa testi päivää


Saatiin sovittua seuraavan ajajan kanssa treffit pyörän luovuttamiseen maanantaille. Hyvä niin, kaikki  määräaikainen loppuu aikanaan. Projektit vaan ovat sellaisia, ne alkaa ja loppuu. ja sitten seuraavaan juttuun käsiksi.

Sunnuntaina tein pientä testiajoa. Tai piti tehdä. Akku oli purkautunut ihan tyhjäksi. Huomasin vasta, kun olin virittänyt pyörän ajokuntoon. Mysteeriksi jäi, mistä moinen johtuu, sillä edellisen ajon jäljiltä akku oli enemmän kuin puoliksi täysi. Edellinen ajo oli tosin kolme päivää sitten ja se päättyi sateeseen. Siltikin hämmästyttää, purkautuuko akku ihan normaalisti itsekseen pöydällä loikoillessa.

Huomenna viimeinen ajo kotoa töihin. Pitää sopia kyyti kotimatkalle työpäivän päätteeksi.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Sujui, vaikka ei oikein huvittanut

13. Testipäivä


Aamulla huokaisin sähköavulla ihanuutta, kun ei ihan kamalasti huvittanut polkea. Hyvin sujui siis. Kotimatkalla oli päivän sateesta märät tiet ja osan matkaa ripeksi vettä hiljalleen. Normireitti ja peruskilometrit 25 km kasassa.

Pientä säätöä seuraavan testiajajan sopimisen kanssa. Kaksi eri ilmoitusta eri henkilöiltä ja kaksi eri seuraavan ajajan nimeä huvitti. No, ainahan voi toinen ottaa sen toisen tarakalle. Jos on sama suunta ja matka!

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Peruspäivä

12. Testipäivä


Lomapäivän ja Evon retkipäivän vuoksi pari ajopäivää jäi väliin. Normaali sujuva ajopäivä töihin ja takaisin. Pieni kauhunhetkiä aamulla oli ison alamäen jälkeen, kun kengännauha kietoutui polkimen tolpan ympäri.


Saldo 25 km. Keskinopeus aina 22-24 tuntivauhdin haarukassa.

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Silkkaa rutiinia

11. Testipäivä


Ajamisesta sähköavusteisesti töihin ja takaisin kotiin on tullut jo ihan rutiinia. Saa nähdä mikä päivä alkaa tympimään. Tänään auringossa töihin ja iltapäivällä kotiin. Ei ongelmia, eikä erityisiä kiksejä. Ilmojen viilettyä ja koululaisten kesälomien aletta työmatkareittini on hiljainen. Yksin saa ajella. On ollu aika tuulista ja siinä sähköapu on mukava.

Tänään siis aamulla kohti Hämeenlinnaa:



 
Ja iltapäivällä yhtä reippaasti kotiin:




Saa nähdä tuleeko huomenna luvattu myrsky? Sadesäällä hyppää poloseen.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Helteet ohi, mutta ajokeli on loistava

10. Testipäivä


Lämpötilan tipahtaminen 10 asteella viimeviikon hellelukemista sopii hyvin työmatkafillarointiin. Tärkeintä on, että poutainen sää jatkuu. Aamulla takki oli tarpeen ja samoin kämmekkäät. Töihin tulo oli mukavaa pää kuivana.

Ajojen suurin ero aikaisempiin päiviin oli pikkumuurahaisten poissaolo liikenteestä. Lauantaina alkoi koululaisten kesäloma ja se näkyi hiljaisina pyöräteitä etenkin Miemalassa. Edellisillä viikoilla alakoululaisten laumat seikkailivat sekä samaan suuntaan että vastaantulevana liikenteenä. Kilikello on ollut tarpeellinen laite, sillä on hyvin saanut poukkoilevat lapset ja isommatkin teinit järjestykseen. Onkin ollut hienoa huomata, kuinka kellonkilahdus vaikuttaa ja saa pikkupyöräilijät heti oikeaan ajoreunaan. Liikennesäännöt ovat selvästi heillä hallussa.

Tänään normireitti mennen tullen ja 24 km ajoa. Hyvä minä!

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Hyvä päätös toiselle testiviikolle

9. testipäivä

Helteinen perjantai oli hyvä päätös toiselle testiviikolle. Sekä aamun että iltapäivän työmatka sujui hyvin ja vauhdikkaasti. Lounatuulen kanssa yhteistyö sujuu mallikkaasti, kun akku on ladattuna.

Teknisiä ongelmia ei ole ollu vieläkään. Renkaiden pumppaus kovemmiksi on käynyt mielessä. Pitää tehdä ensi viikolla.

Tälle viikolle kertyi työmatkafillarointia noin 140 km. Tavoite siis täyttyi ja vähän ylittyikin. Yhtään työmatkaa en tehnyt autolla, vaikka parina päivänä oli aikaisia aamupalavereita. Siitä onnittelen itseäni. Nyt voin hyvällä omalla tunnolla viettää viikonloppua ylppäreissä ja puutarhahommissa. Fillarointi jatkuu ehkä vasta maanantaina.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Polkemisen sietämätön keveys

8. testipäivä


Tänään oli perushyvä työmatka-ajo aamulla ja iltapäivällä. 12 km molempiin suuntiin meni sujuvasti ja noin 23 km/tunnissa keskinopeudella. Satulaan nousin aamulla normaalia aiemmin, että ehdin raikastua ja vaihtaa vaatteet ennen aamun koulutuspäällikköpalaveria. 

Aamulla Rastilan kohdalla joku mies polkaisi ohi, heti heräsi vinttikoiran vaistot ja polkasin perään. Roikuin varsin sujuvasti kannassa kunnes reittimme erkanivat. Mahtoi harmittaa. Isossa alamäessä totesin, että mulla oli meistä kahdesta rullaavampi pyörä. Tulihan sekin ominaisuus Lounatuulesta testattua.

Päivällä oli käynti kaupungilla. Siitä tuli uusi kaupunkiajon ajokokemus ja 7 km lisää päivälle. Kaupungissa osasin ajaa hiljaa tai oli pakkokin. Hyvin sujui ja sähkö auttoi eteenpäin myös mekko päällä ja korkkarit jalassa.

Lähtöselvitys vie aina oman aikansa: akun lukitus paikalleen ja päälle, molemmat lukot auki, avaimet satulakukkaroon, kypärä päähän, aps päälle, puhelin reppuun, ketjulukko ja reppu tarakalle, tavaraverkko päälle.



On muuten tosi kätevä tuo motoristilta lainattu tavaraverkko, ei hypi reppu eikä sen alla oleva ketjulukko. Parempi kuin perinteinen fillarintarakan mustekala.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Aina ei hymyilytä

7. testipäivä


Aamulla ajattelin, että tälle päivälle ei taida tulla mitään muuta raportoitavaa kuin "normi reissu töihin ja takasin". Toisin kävi. Tänään kului kaloreita enemmän kuin viikkoon. En tosin mitannut, mutta tunnen kropassa. Kotipihalle saapui totinen fillaristi.


Alitajunta taisi töissä aavistaa, ettei kotimatka mene ihan kevyesti, kun sanoin töissä, ettei oikein huvita lähteä polkemaan. Eipä ollut vaihtoehtoa. Hups, heti liikkeelle lähdettyä huomasin, että akkua oli jäljellä vain pykälä, eikä mitään hajua, mitä se tarkoittaa käytettävän sähköavulla määrässä.

Jäi parina iltana akku lataamatta tai oikeastaan testasin, mihin akku riittää. Enkä ajatellut loppuun asti eli eihän matkalla voi ladata. Ei töissäkään, jos laturi on kotona. Yhden pykälän vuoksi iski paniikki, että mitä jos virta loppuu kokonaan ennen kotimatkan isoa mäkeä.

Sitten säästin akkua ja käytin enemmän omaa lihasvoimaa. Kolme vaihdetta tuntui tuskaisen vähältä. Kaipasin jo hetken omaa 7-vaihteista pyörääni. Akku riitti isoon mäkeen ja lopulta vähän käyttäen kotiin asti. Enkä nyt tiedä, minkä verran olisi vielä riittänyt. Laitoin latautumaan pikaisesti.

Miksi sitten akku kului nopeammin kuin olin arvellut? No syy löytyy tämän aamun työmatkasta. Kohta kotoa lähdettyäni näin edessä vähän kauempana työkaverin polkemassa. Päätin pysyä kannoilla, onneksi en sentään yrittänyt tavoittaa. Kyseessä oli nimittäin noin puolta nuorempi, liikunnallinen mies. Miten edes sähköavusteinen pyörä voi saada 55+ mummon ajattelemaan, että pysyy 30-kymppisen miehen kannassa. Varmaan tämä helle sumensi aivot, vaikka nyt tämä ilmavampi kypärä käytössä.


Käytin siis aamulla sähköapua normaalia aamua enemmän.

Päivän ajomatkojen hyvä juttu oli se, että sain repun pois selästä. Sain motoristilta lainaksi tavaraverkon ja sillä repun kätevästi ja napakasti tarakalle kiinni.

Huomenna luvassa ajoa myös Hämeenlinnan keskustassa.